Olen kokenut kaiken tuon ja minusta se on Irlantia parhammillaan. En nyt kuitenkaan halua puhua Irlannista imelänidylliseen sävyyn vaan tuoda esiin masentavia, ärsyttäviä, raivostuttavia ja surullisia puolia. Irlannin pimeästä puolesta et voi lukea matkaoppaista tai esitteistä, joten päätin nyt raottaa hieman tätä hämärän verhoa.
Dublin kaikessa loistossaan.
1. Neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä
Mun mielestä Suomen luonnossa parasta on vuodenaikojen vaihtelu. Irlannissa nuo vuodenajat saattavat vaihtua päivässä. Aamulla heräät lumisateeseen. Kun olet laittanut toppavaatteeet päälle ja astut ovesta ulos paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ja olet läkähtyä vaatteisiisi. Riisut ne, mutta huomaatkin, että jostain ilmestyy pilviä ja kylmä tuuli pilaa kampauksesi täydellisesti. Olet puolimatkassa päämäärääsi, kun tajuton sade iskee ja maailmanloppu on lähellä. Et tajunnut ottaa sadevaatteita ja kastut läpikotaisin. Sateenvarjosta ei ole apua, koska vettä tulee vaakasuoraan ja sontsa olisi entinen sontsa alle nanosekunnissa tällaisessa tuulessa. Kun viimein pääset perille on tuuli ja sade tyyntynyt, mutta jostain on ilmestynyt tiheä sumu. Palelet loppupäivän sisätiloissa, koska pöhköt irlantilaiset eivät osaa eristää ikkunoita eivätkä viitsi lämmittää sisätiloja.Arghhhghggh ##!!! Kaipaat kotiin ja Suomeen ja SAUNAAN.
Kuollut sateenvarjo Corkin keskustassa. R.I.P.
Kun Suomeen iskee Asta- ja Veera-myrskyjä täytyy muistaa, että sama myrsky on kulkenut Irlannin yli kymmenen kertaa voimakkaampana. Pahimmat myrskyt miesmuistiin ovat riepotelleet Irlantia tänä talvena. Cork on tulvinut harva se viikko ja meri on niellyt kokonaisia taloja ja teitä. Meillekin oli lähellä käydä hassusti tänään, kun käveltiin myrskyssä takaisin ruokakaupasta kotiin. Älyttömän luja puuska irrotti metrin mittaisen katulampun 15 metrin korkeudesta ja lamppu rämähti alas jalkakäytävälle mun ja herran väliin. Meidän välissä oli siis vajaa kolme metriä. Jos lamppu olisi irronnut muutamaa sekuntia aiemmin tai myöhemmin olisi jompikumpi meistä luultavasti nyt paketoituna sairaalassa. Meinasin saada sydärin ja herrakin oli shokissa jonkin aikaa. Että tällaista täällä.
2. Huikaisevat retkeilymaastot
Mmmm, joo, jos aurinko sattuu paistamaan, ei tuule, eikä ole sumua tai mutaa...eli turha toivo. Olin viime keväänä neljä kertaa paikallisen vaelluskerhon mukana päiväretkillä vuorilla. Neljä kertaa riitti. Rakastan vaeltamista Suomessa, mutta Irlannissa homma on yksinkertaisesti syvältä. On aina sateista, sumuista (et näe huikaisevia maastoja), mutaista, tuulista ja kylmää. Ei kasveja eikä eläimiä missään. Viikon telttaretki siinä mutahelvetissä sammuttaisi kenen tahansa elämänilon.
Tässä iloitsen ilmeisesti siitä, että olen selviytynyt mutamäestä ylös vesisateessa ja sumussa. Kengät olivat tässä vaiheessa ihan läpimärät. Huomaa taustalla harvinaislaatuinen ilmiö: sumun läpi voi nähdä jopa maisemia! Eipä olisi tuollain hymyilyttänyt jos olisin tiennyt mitä alamäessä odottaa: tappavan liukas mutavelli yhdistettynä jyrkänteisiin. Nannaa.
Käymme herran kanssa joka viikonloppu linturetkellä. Linturetkeily on huomattavasti miellyttävämpää kuin tuskallinen mutavaellus, mutta ei sekään aina ole ruusuilla tanssimista. Tsekkaapa alla oleva kuva.
No mutta siinähän sitä ihanaa vihreää mutanummea onkin ja kaunis merikin siellä pilkottaa. Sääkin on mitä miellyttävin: trooppiset +4 astetta, kaamea blåsis ja piiskaavaa sadetta. Siellä sitä kuitenkin tapitettiin ja yritettiin nähdä merilintuja. Prkl mitään nähty, ja jos nähtiinkin, niin ne oli niin kaukana, että näytti lähinnä kärpäsenkakalta. Herra niitä kakkoja määritti ja minä tihrustin huuruisten silmälasien takaa tummia pisteitä horisontissa. Ah, lintuharrastusta parhaimmillaan.
3. Kauniita vihreitä nummia
No löytyyhän tota akeeta lakeeta, kun menivät ja hakkasivat muinoin kaikki metsänsä pois. Nummien ja lampaiden luomasta postikorttimaisemasta voi tarkkaavainen kuitenkin huomata jätteitä ja ympäristömyrkkyjä kihisevän ojan. Esimerkiksi tällaisen:
Tai sitten linturetkellä tulee vastaan tämmöistä perinnemaisemaa:
4. Irlantilaiset on niiiiiin ihkuja ja ystävällisiä! <3 <3 <3
Joo...mutta välillä myös raivostuttavia. Täällä vallitsee sellainen eteläeurooppaalainen letkeän rento ilmapiiri. Asiat hoidetaan sitten, kun huvittaa. Jos hoidetaan. Joka tapauksessa viime tipassa. Herran työkuvioita sivusta seuranneena minua yksinkertaisesti raivostuttaa irkkujen saamattomuus. Herra yritti esim. parin viikon ajan ottaa yhteyttä yliopiston labraan eikä kukaan viitsinyt vastata puhelimeen tai sähköpostiin. Mä sain aamulla hepulin koko touhuun ja valitin herralle, että miten te irkut voitte olla noin raivostuttavia. Herra vaan rauhotteli, että nyt Hanna vaan hengität syvään ja kyllä asiat järjestyy. No sieltä labrasta vastattiin sitten vihdoin tänään iltapäivällä. Paremmin myöhään kuin ei milloinkaan kuvaa minusta hyvin koko irlantilaista ilmapiiriä.
Jos selviydyit tänne asti puheripulini läpi, niin onneksi olkoon, tiedät nyt ehkä vähän enemmän Irlannin vaietusta puolesta. Onneksi aika kultaa muistot ja kaikki tunnelmalliset pubi-illat ja postikorttimaisemat piirtyvät ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee rakasta Irlantia. Minulla oli oikein hauskaa tätä postausta kirjoittaessani. Itse asiassa hihittelin vähän väliä miettiessäni kaikkia viime kevään kommelluksia.
Ps. Metsälintu kiittää ylempiä voimia, että se tänpäiväinen saamarin katulamppu iskeytyi kadulle eikä omaan tai herran päähän. Päivän opetus: pysy sisällä, kun ulkona riehuu myrsky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti