Metsälintu

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Jäät paukkuvat

Lähdimme kuuden hengen voimin lauantai-iltana kohti Sammattia. Sääolosuhteet olivat pöllöjen kannalta loistavat, päivällä +7 astetta, yöllä pikkupakkasta ja täysin tyyntä. Monen tunnin kuuntelun pöllösaldo oli kuitenkin vain yksi kaukana huhuillut lehtopöllö. Aina ei voi voittaa. Ehkä aikainen kevät ja hyvä myyrätilanne aikaistivat soidinkautta ja Sammatin pöllöt ovat huhuilunsa huhuilleet. Tai sitten Sammatissa ei vain ole pöllöjä.

Oli miten oli, tähtiä näkyi ja paljon! Valosaastetta ei ollut juuri lainkaan eikä kuu-ukkokaan haitannut tähtien tarkkailua. Sunnuntaiaamu oli puolestaan upea väri- ja äänimaailmaltaan: jäät paukkuivat ja kumisivat, linnut lauloivat ja nouseva aurinko lämmitti kasvoja. 


Iltahämärässä havaitsimme muuttavan kurjen ja soidintavan lehtokurpan. Rastaat lauloivat viimeisiä säveliään. 


Palasimme pöllöretkeltä kahden aikoihin mökille. Nukuin muutaman tunnin, kunnes oli aika herätä ihastelemaan auringonnousua.



Sulavasta järven jäästä lähti uskomaton mölinä, pauke ja kumina. Samaan aikaan peipot, rastaat, tikat, tiaiset ja punarinnat julistivat äänekkäästi kevään tuloa. Ylitseni muutti västäräkkejä, kiuruja, peippoja, järripeippoja ja kyyhkyjä. Aamu oli varmasti yksi tämän kevään hienoimmista hetkistä. 






Istuin laiturilla kuvaamassa auringonnousua ja havainnoimassa lintuja.



Hetken päästä paikalle lensi parvi kanadanhanhia äänekkäästä kaakattaen. Hanhet saavat vielä hetken aikaa odotella jäiden lähtöä.



Lopulta iski väsymys ja menin vielä puolentoista tunnin torkuille. Sitten oli ihanaa mennä pihalle istumaan ja syömään aamupuuroa. Aurinko lämmitti, oli aivan tyyntä ja kaikilla oli hymy herkässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti