Tänä vuonna pihlajat notkuvat marjatertuista. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä paljon marjoja. Heti palattuamme kotiin Lapista kirmasin läheiseen puistoon keräämään marjoja ja palasin hymyssä suin oranssin kiilto silmissäni. Joka syksyinen traditioni on tehdä kaulakoruja marjoista, alkusyksystä oransseja ja myöhemmin syksyllä syvän punaisia. Kaulakorut ovat näyttävimmillään pari ensimmäistä viikkoa, mutta väri säilyy yllättävän hyvänä kuukausienkin jälkeen. Suosittelen kokeilemaan! :)
Eilinen oli yhtä oranssin ja punaisten sävyjen juhlaa. Väliaikaisena kukkarona toimi kirpparilta löytämäni pussukka ja kädet olivat täynnä heliseviä rannekoruja. Kun päällä oli vielä söpönvärinen esiliina, oli pakko ottaa kuva. Muutenkin oli ihana päivä. Tein pullabrowniesia (leivoin pullataikinan sisään browniesia = NAM!), kävimme perheen luona lounaalla, juttelimme auringonpaisteessa ja teimme pitkän kävelylenkin.
Nyt istun Eivorissa matkalla Jurmoon. Viime käynnistä onkin jo vierähtänyt 4 kuukautta, joten visiitti on kyllä paikallaan. ;) Toiveissa on nähdä paljon kahlaajia. Owen sanoi haluavansa nähdä kultasirkun. Minä vastasin siihen, että dream on... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti