Ah, mikä valkeus! Kyllä sitä lunta on jo odotettukin. Olen aina suhtautunut lumeen pikkulapsen innolla. Muistan kun pienenä oikein odotin pimeneviä syysiltoja ja seurasin tarkkana Petri Takalan ja Pekka Poudan (taipuuko se noin?!) sääennusteita, että milloin se ensilumi oikein tulee.
Hihkuin torstaina innosta, kun sääennuste edelleenkin lupasi lunta seuraavaksi päiväksi. Perjantaina kurkkailin sitten vähän väliä työpaikan ikkunasta ulos, että joko ne ensimmäiset lumihiutaleet jo näkyisivät. Ja sitten koitti valkeus! Owenille lumi oli pienoinen shokki, mutta shokista selvittiin hankkimalla herralle kunnon karvahattu ja lämpimät tumput Varustelekasta.
Lumiukkoja ilmestyi metsiin ja pihoille kuin sieniä sateella.
Tällä ukolla oli innovatiivinen hattu...
... ja tällä puolestaan Venäjän armeijan vanha karvahattu. Owen on ollut ihan fiiliksissä uudesta hatustaan ja olen useammin kuin kerran yllättänyt hänet peilin edestä tyytyväinen virne kasvoillaan. :D Olemme viime päivinä naureskelleet mediassa pyörivälle lumbersexual- eli metsuriseksuaali-käsitteelle. Owen oli partoineen jo valmiiksi metsurin näköinen, mutta karvahattu oli kyllä piste iin päälle. Nyt puuttuu enää flanellipaita.
On sulla kyllä komee metsuri!!
VastaaPoistaNiin on! :D
Poista