Tämä postaus on tällainen sillisalaatti, kaikenlaisia sekalaisia kuvia elämästäni parin viime viikon ajalta.
Askartelin lintukerholaisten kanssa ruokinta-automaatteja linnuille. Niistä tuli tosi hienoja ja linnut olivat heti herkkujen kimpussa! (Kröhöm, tässä ei ole kyse tuotesijoittelusta...mutta Alpron SOYA kevyt nyt vaan on markkinoiden paras soijamaito)
Kävimme ystävänpäivätansseissa (We Love Helsinki) Korjaamolla ja pitihän sinne tälläytyä.
Arkea olkkarissa
Tälläytynyt fiftarityttö olkkarissa. Hauskana yksityikohtana näissä kuvissa on kellonaika. Näyttää siltä, että olisin vaihtanut vaatteet, meikannut ja fiksannut hiukset viidessä minuutissa. :D
Kävimme rapsuttamassa Alma-mussukkaa.
Lauttasaaren käppyrämänty
Alman ja Sinin luona
Ja se sama fiftarityttö.
Tähän random-postaukseen voisin vielä lisätä tarinan kurjimmasta pöllöretkestä ikinä. Lähdimme Owenin kanssa eilen Sipooseen kahdeksan maissa illalla. Sää oli vähän mitä oli: pilvistä ja ehkä hiukan liian tuulista, myöhemmin lumisateista. Oletettavasti metsät ja peltojen laidat olivat hiljaisia. Näimme sentään yhden lyllertävän supikoiran. Ajoimme peltoaukeata pitkin ja päätin pysähtyä pellon laitaan kuuntelemaan. Noh, se pellonlaita olikin oja. Tumps! Ja siellä sitä oltiin auton kanssa ojassa. Ei pahasti, mutta sen verran ettei kaksistaan saatu autoa liikkumaan mihinkään suuntaan. Seurasi pieni panikointi ja kiroilu. Lähellä oli talo ja menin soittamaan ovikelloa (kello oli siis lähestymässä puolta yötä). Vanha ukkeli avaa oven ja näyttää hölmistyneeltä nähdessään meidät. Selitän tilanteen, mutta ei äijästä ole työntäjäksi ja lähdemme kävelemään seuraavaa taloa kohti pellon toiselle puolelle. Tässä vaiheessa soitan jo hinausfirmaan, selitän tilanteen ja kysyn hinta-arviota. 250 € !!!!! Siis voitteko kuvitella, hinausauto tulee 20 km päästä, nykäisee automme muutamassa sekunnissa maantieltä ja velottaa siitä 250 €??!! No thanks. Soitan masentuneena vanhemmille, mutta he ovat kaukana Sipoosta eivätkä voi auttaa. Voihan *erkele.
Mutta sitten tapahtuu ihme. Näemme lähestyvän auton, jonka ajovalot loistavat kirkkaasti kuin taivaanporttien valot. Viittoilen taskulampulla autoa pysähtymään. Ulos autosta astuu Herra Enkeli, jolle selitän tilanteen. Herra Enkeli kävelee auton luoksee, neuvoo minua menemään ratin taakse ja Owenia hänen kanssaan työntämään autoa. Kaksi minuuttia myöhemmin auto on pelastettu ojasta! Kiitämme Herra Enkeliä vuolaasti ja minä melkein itken helpotuksesta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta pöllöretkelle en lähde vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti