Metsälintu

tiistai 23. elokuuta 2016

Voin taas kutsua itseäni orniksi

Kuuran ja pitkien työmatkojen myötä on minun linturetkeilyni jäänyt pahasti paitsioon huhtikuun jälkeen. Vuorokaudesta on yksinkertaisesti loppunut tunnit ja viikosta päivät kesken. Olen tuntenut itseni jollakin tasolla luuseriksi. Kun on melkein kymmenen vuotta retkeillyt tyyliin "joka viikonloppu ja kaikki lomat on päästävä katsomaan lintuja", on ollut jotenkin vaisu olo, kun on vain kerran kuukaudessa päässyt ulkoiluttamaan koiran lisäksi kiikareita ja kaukoputkea. 

Kiikaroimisen puute meni jopa niin pitkälle, että aloin oireilla fyysisesti. Kun kuukauden tauon jälkeen kiikaroin liian innokkaasti petolintumuuttoa, tulin merisairaaksi. Merisairaaksi kiikaroinnista! Pah! Tätä ei tapahtunut kerran vaan jopa kaksi. Olo oli välillä niin kurja, että en voinut muuta kuin lyödä hanskat tiskiin ja mennä nukkumaan merisairautta pois. Iski epätoivo, nytkö minun kiikaroinnit on kiikaroitu. Sitten merisairaus alkoi asteittain hävitä. Mitä useampana perättäisenä päivänä kiikaroin sitä paremmaksi tuli olo.

Viime viikolla onnistuin sitten orneilemaan ilman oireita. Jess! Olimme vieläpä kolme päivää ympäriämpäri Kirkkonummea, Inkoota ja Siuntiota suohaukkojen etsimässä. Monen kuukauden tauon jälkeen tuli vihdoinkin sellainen olo, että voin kutsua itseäni taas orniksi.


Hetki ennen sadetta Laajalahdella.



Owen skouppaa arosuohaukkaa. Taustalla meidän uusin tiimimme jäsen, Harrison! Harrison on Ford-merkkinen, kuinkas muutenkaan... :D


Nuori koiras arosuohaukka on nätti ilmestys.




Kuura alkaa kohta olla aikuisen mitoissa. Täytyy kohtapuolin tehdä Kuuran kasvusta ihan oma postaus.





Saltfjärdenin lintuhulabaloo


Kurkia


ja merikotka

Oli minulla lisääkin retkikuvia, mutta pihtaan niitä vielä vähän aikaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti